Kirjoittaja
Solmussa tunteiden kanssa. Monenlaisia parisuhde ongelmia, niin vanhojen kun uusien tuttavuuksien suhteen.
02.04.2010 - 17:42
AIkaa on kulunut kirjotuksista PALJON, mutta silti elämästä ei ole tullut yhtään selkeämpää. Viime postauksen kultakalakin on lähtenyt uimaan paremmille vesille aikoja sitten.
Olen tuntenut monia monia yksinäisiä iltoja ja olen niihin vähän tottunut, mutta silti lähes päivittäin mielessä käy, että olisipa tuossa vieressa joku. Kiinnostuneita tulee välillä vastaan, mutta ne keistä itse olen kiinnostuneita, haluavat jotain ihan muuta.
Asetin itselleni tälle keväälle tavoitteen. Tavoitteena on että jos joku kysyy minulta olenko onnellinen, haluan voida vastata siihen rehellisesti "kyllä". Kevät on tullut, mutta riittäähän tätä vielä ennen kesää. Ehkä joku päivä olen se onnellinen, pidempääkin kuin pienen hetken.
15.01.2009 - 10:49
Nyt kun muutamaa kuukautta myöhemmin lukee noita vanhoja tekstejä, on tuo ollut aikamoista sekoilua tuohon aikaan. Kokoajan sai kokea tunteita aallon harjalta aivan pohjamutiin asti.
Ei niitä kultakaloja aina ihan helposti löydä roskakalojen seasta, mutta joskus kultakalaan törmää silloin, kuin vähiten sitä odottaa. Ja hassuinta on että tämä kultakalani on tajunnut minut jo aikoja sitten, mutta tyytynyt ihailemaan vain kauempaa.
Sanompa vaan että kantapään kautta oppii monia asioita.
16.09.2008 - 22:41
Siellä katolla
kaupungin yllä
haluaisin istua
vieressäni poika
helläkatseinen.
Vahva käsivarsi
kierottu ympärilleni
kiinnostuksen merkiksi.
Haluan tietää
rikonko taas itseni
jos hyppään kanssasi
tuntemattomaan.
kaupungin yllä
haluaisin istua
vieressäni poika
helläkatseinen.
Vahva käsivarsi
kierottu ympärilleni
kiinnostuksen merkiksi.
Haluan tietää
rikonko taas itseni
jos hyppään kanssasi
tuntemattomaan.
11.09.2008 - 13:10
Noniin. Taas siinä kävi näin. Olisihan se ollut liikaa vaadittu, että joku olisi oikeasti ollut kiinnostunut minusta. Ehkä minun pitää opetella elämään ilman miestä. Opetella viihtymään yksikskseni.
09.09.2008 - 07:00
Pelkään että elämäni toistaa ja ja että taas olen onnistunut alkuihastuksen jälkeen etäännyttävämään erään jätkän. Miksi, miksi aina näin? Vai onko hän itse lauantaina löytänyt kännipäissään jonkun paremman? Voisi tulla sanomaan suoraan että "ei kiinnosta" jos ei kiinnosta.
Ajattelin olla ottamatta yhteyttä, mutta kummiskin päädyin tekstaamaan tänä aamuna. En saanut muuta irti kuin että väsyttää ja vituttaa. Luuletko sitten ettei minua vituta etäinen käytöksesi?
Jään aina liian riippuvaiseksi kun luulen löytäneeni jonkun. Pitäisi opetella viihtymään yksin ilman vastakaikua. Itsetunto taas vajonnut reilusti miinuksen puolelle. Anteeksi etten ole tarpeeksi täydellinen.
NYT otan tavoitteen, en ota yhteyttä, ellei hän itse ota. Enkä enää vuodata kyyneltäkään hänen takiaan!
(Myönnän, tuntuu jo heti etteivät tavoitteeni pidä)
Ajattelin olla ottamatta yhteyttä, mutta kummiskin päädyin tekstaamaan tänä aamuna. En saanut muuta irti kuin että väsyttää ja vituttaa. Luuletko sitten ettei minua vituta etäinen käytöksesi?
Jään aina liian riippuvaiseksi kun luulen löytäneeni jonkun. Pitäisi opetella viihtymään yksin ilman vastakaikua. Itsetunto taas vajonnut reilusti miinuksen puolelle. Anteeksi etten ole tarpeeksi täydellinen.
NYT otan tavoitteen, en ota yhteyttä, ellei hän itse ota. Enkä enää vuodata kyyneltäkään hänen takiaan!
(Myönnän, tuntuu jo heti etteivät tavoitteeni pidä)
07.09.2008 - 13:12
Olipas sekava yö. Tuli törmättyä niin menneisyyden aaveisiin, kuin muihin hankaluuksiin.
Unet oli sekavia ja hyvin todentuntuisia. Pelottaa että luulenkin jotain todellista hetkeä uneksi. En vain kehtaa kysyä totuutta. Oudosta käytöksestä voisi kyllä kuvitella että se olikin totta. Mutta toivottavasti ei.
Ihmiset luulee tietävänsä musta asioita, mutta eivät oikeastaan tiedä mitään ja ihmiset epäilevät ihme asioita ja vääntävät omat käsityksensä asioista. Viha satuttaa.
Ja onko siinä järkeä että joku ihminen tahtoo pitää asiat salassa ja silti levittelee niin että puoli kaupunkia tietää.
Unet oli sekavia ja hyvin todentuntuisia. Pelottaa että luulenkin jotain todellista hetkeä uneksi. En vain kehtaa kysyä totuutta. Oudosta käytöksestä voisi kyllä kuvitella että se olikin totta. Mutta toivottavasti ei.
Ihmiset luulee tietävänsä musta asioita, mutta eivät oikeastaan tiedä mitään ja ihmiset epäilevät ihme asioita ja vääntävät omat käsityksensä asioista. Viha satuttaa.
Ja onko siinä järkeä että joku ihminen tahtoo pitää asiat salassa ja silti levittelee niin että puoli kaupunkia tietää.
16.08.2008 - 22:09
Jossain vaiheessa tuntui ettei kukaan ole kiinnostunut, ja nyt on ongelma että kenet kiinnostuneista valitsisi. Ei tämäkään kyllä mitään mukavaa ole. Pitää osata päättää kuka ottaa ja kenet pitää kaverina, vai onko kaveri vaihtoehto edes mahdollista. Sydän ja järki valitsevat molemmat eri henkilöt, tartvitsisi jonkun lisä-äänestäjän tähän soppaan niin ehkä joku tulos tulisi.
Eikä ihmisten motiiveista ikinä voi olla varma. Oi kumpa pystysi tunkeutumaan ihmisten pään sisään. Oi kumpa olisi arvontakoneita jotka kertoisivat mitä oikeasti pitäisi tehdä.
Eikä ihmisten motiiveista ikinä voi olla varma. Oi kumpa pystysi tunkeutumaan ihmisten pään sisään. Oi kumpa olisi arvontakoneita jotka kertoisivat mitä oikeasti pitäisi tehdä.
30.07.2008 - 00:18
Juuri kun päättää että kai sitä pitää yksi ihminen unohtaa kun ei toista tunnu kiinnostavan niin juuri silloin on pakko soittaa mulle. Huoh. Ymmärrä näitä ihmisiä sitten.
17.07.2008 - 23:34
Joo ei tää elämä tästä oo mihinkään helpottunut. Kauheeta sekamelskaa edelleen eikä kenestäkään saa selkoa. Ja sitten selviää vielä että kaveri levittelee juttuja mun tekemisistä kaikille niin tyyliin puol kaupunkia tietää mun tekemisistä. Pistää tälleen 10 vuoden ystävyyden jälkeen vähän ärsyttämään, enkä tiedä uskallanko enää kertoa asioistani sille.
Enkä kyllä kehtaa kertoa sille että tiedän sen asian levittelemisestä, koska se pistäisi muutaman muun välikäden huonoon valoon.
Mutta joo, ihmissuhteet taas semmosta solmua että. Taas tahtoisin päästä ihmisten pään sisään ja saada tietää millä mielellä on asioissa mukana. Pelottaa että leikin tulella ja kohta koko homma leviää käsiin, eikä kenelläkään mene hyvin.
//edit. klo 22.50: Sain selville etten löydä kuin pelimiehiä. Hyvä minä. Jumalauta.
Enkä kyllä kehtaa kertoa sille että tiedän sen asian levittelemisestä, koska se pistäisi muutaman muun välikäden huonoon valoon.
Mutta joo, ihmissuhteet taas semmosta solmua että. Taas tahtoisin päästä ihmisten pään sisään ja saada tietää millä mielellä on asioissa mukana. Pelottaa että leikin tulella ja kohta koko homma leviää käsiin, eikä kenelläkään mene hyvin.
//edit. klo 22.50: Sain selville etten löydä kuin pelimiehiä. Hyvä minä. Jumalauta.
09.07.2008 - 15:45
Viikko sinkkuutta takana. Edelleen vähän sekava olo
Mutta olen jo melkein tottunut ajatukseen ettei ole jotain samaa tukea ja turvaa jonka puoleen kääntyä.
Monen huonosti nukutun yön jälkeen sain tehtyä vihdoin lopullisen siirron, vaikka jätkä olisi vielä tahtonyt yrittää.
Nyt hän viestittelee kokoajan vaikkei enää yhdessä ollakaan. Kaverini jo pisti viikonloppuna viestin kännissä, että jättäisi mut rauhaan mutta menin kai sekottamaan jätkä paran pään kun jotain mesessä sanoin sille. Nyt sovittiin että viikkoon ei oteta yhteyttä ja sitte käydään vaikka jätskillä juttelemassa asiat loppuun. Ei musta ole vielä sille asioita täydellisesti selittämään.
Olo tuntuu yksinäiseltä mutta vapautuneelta. Ehkä tämä lopullisesti vielä tämän kesän aikana helpottaa.
Mutta olen jo melkein tottunut ajatukseen ettei ole jotain samaa tukea ja turvaa jonka puoleen kääntyä.
Monen huonosti nukutun yön jälkeen sain tehtyä vihdoin lopullisen siirron, vaikka jätkä olisi vielä tahtonyt yrittää.
Nyt hän viestittelee kokoajan vaikkei enää yhdessä ollakaan. Kaverini jo pisti viikonloppuna viestin kännissä, että jättäisi mut rauhaan mutta menin kai sekottamaan jätkä paran pään kun jotain mesessä sanoin sille. Nyt sovittiin että viikkoon ei oteta yhteyttä ja sitte käydään vaikka jätskillä juttelemassa asiat loppuun. Ei musta ole vielä sille asioita täydellisesti selittämään.
Olo tuntuu yksinäiseltä mutta vapautuneelta. Ehkä tämä lopullisesti vielä tämän kesän aikana helpottaa.
01.07.2008 - 08:46
Takana kahden tunnin yöunet. Kuinka tulen jaksamaan tän päivän.
Yön pyöri mielessä vaan kaikki asiat. Neljän aikaan vasta jaksoin mennä sänkyyn pyörimään lähes turhaan. Nyt olen pelko tilassa. Pelkään jättää poikaystävääni. Mutta kai se pakko on. Jos olisin oikeasti onnellinen hänen kanssaan, tekisinkö aina kaiken väärin? Ja minua on viime päivät ahdistanut hänen seurassaan. Tuntuu ettei mistään tule mitään.
Tää mun blogigin on vaan tätä samaa jauhamista. Mutta ittellenihän tätä kirjoitan.
Yön pyöri mielessä vaan kaikki asiat. Neljän aikaan vasta jaksoin mennä sänkyyn pyörimään lähes turhaan. Nyt olen pelko tilassa. Pelkään jättää poikaystävääni. Mutta kai se pakko on. Jos olisin oikeasti onnellinen hänen kanssaan, tekisinkö aina kaiken väärin? Ja minua on viime päivät ahdistanut hänen seurassaan. Tuntuu ettei mistään tule mitään.
Tää mun blogigin on vaan tätä samaa jauhamista. Mutta ittellenihän tätä kirjoitan.
01.07.2008 - 02:26
Olen lähellä irti päästämistä. Olen lähellä uskallusta lähteä "kalastamaan muita kaloja". Saa nähdä riittääkö uskallukseni lopulliseen päätökseen.
Yksinäisyys on ahdistavaa. Siksi pelkään sitä. Saattaako aurinko paistaa kun olen saanut sisältänikin pilvet siirrettyä? Helpottaako lopullinen päätökseni oloani?
Kuinka kipeästi tulen satuttamaan Häntä, jos teen sen mikä on liikaa tänään mielessäni pyörinyt?
Yksinäisyys on ahdistavaa. Siksi pelkään sitä. Saattaako aurinko paistaa kun olen saanut sisältänikin pilvet siirrettyä? Helpottaako lopullinen päätökseni oloani?
Kuinka kipeästi tulen satuttamaan Häntä, jos teen sen mikä on liikaa tänään mielessäni pyörinyt?
29.06.2008 - 00:00
Kaikki taas hajoaa käsiin. Minusta ei ole ikinä kunnon tyttöystäväksi. Tein todella pahasti poikaystävääni kohtaan. Kerroin tänään sen sille ja itkin melkein itseni kuiviin. Oli kyllä hyvin lähellä ettei tullut ero, mutta poikaystävä päätti antaa anteeksi. Kuinka se pystyy enää ikinä luottamaan minuun.
Hän kyseli taas mikä hänessä on vikana. Yritin kovasti saada häntä ymmärtämään ettei vika ole hänessä vaan minussa. Illalla kun lähdin kotiini, hän yksin ollessaan ei pystynyt miettimään mitään muuta kuin tekojani. Näki mielessään painajaisia, joita ei millään saa pois päästään.
Miksi aina pilaan kaiken. Ja tahdon kaiken ja kaikki. Ei jumalauta. Elämäni on nykyään vain yhtä solmua ilman selvitys kohtaa. En tiedä enää mistään mitään.
Hän kyseli taas mikä hänessä on vikana. Yritin kovasti saada häntä ymmärtämään ettei vika ole hänessä vaan minussa. Illalla kun lähdin kotiini, hän yksin ollessaan ei pystynyt miettimään mitään muuta kuin tekojani. Näki mielessään painajaisia, joita ei millään saa pois päästään.
Miksi aina pilaan kaiken. Ja tahdon kaiken ja kaikki. Ei jumalauta. Elämäni on nykyään vain yhtä solmua ilman selvitys kohtaa. En tiedä enää mistään mitään.
23.06.2008 - 01:34
Viikko yhdessäoloa ei saanut vieläkään päättämään pitääkkö kiinni vai päästää irti. Poikaystävästä siis. Päätökset eivät siirtyneet suuntaan eikä toiseen.
Istuimme mökin portailla vierekkäin hiljaa. Olemme tunteneet jo niin pitkään että hiljaisuuden ei pitäisi olla vaivaavaa mutta nyt se oli. Katselin sinua kun tuijotit tuimana aaltoja joita tuuli toi rantaan. Etsin kasvoiltasi tuttuja ilmeitä, mutta turhaan. Siirryin hieman lähemmäksi ja katsoit minua kuin tuntematonta. Aivan kuin olisin näkymätön sinulle. Tyttö täydessä bussissa, joka ei muualta löydä istumapaikkaa. Sitten käänsit taas katseesi järvelle. Sanoin jotain pientä, johon vastasit hiljaisuudella. Hetkeä myöhemmin yks kaks katosit sanaakaan sanomatta mökkiin oven kiinni paiskaten. Odotin sinua pitkään. Tai pitkiltä ne 15 minuuttia tuntuivat. Mielessäni pyöri syy etääntymisellemme. Se tuli niin yllättäen. Puolituntia sitten olimme vielä kuin päähenkilöitä vuosituhannen rakkaustarinasta. Odotettuani lähdin perääsi sisälle. Siellä makasit ja katsoit minua tylysti. Istahdin ruokapöytään sudokua ratkomaan ja kymmenisen minuuttia myöhemmin pyysit minut viereesi. Sitten kaikki oli taas kuin normaalisti. Aivan kuin kylmyys olisi sulanut väliltämme ja olimme hetken taas kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Oli hetkiä jolloin tuntui kuin olisimme kasvaneet erillemme, kuin olisimme puolituntemattomia ja täysin erilaisia. Minä kaipaan menoa ja vapautta, ihmisiä ympärille. Sinä kaipaat ainaista makoilua, sisällä istumista ja olla vain kahden. Olen vain huomannut että liika kaksin olo saa yleisimmin rauhallisesti olevan yhteiselomme särkyilemään tavallista enemmän. Sinä tiuskit ja äksyilet ja minä itken salaa ahdistumistani ja tiuskin ja äksyilen takaisin.
Sitten tuli taas hetkiä jolloin tuntui samallainen jännitys ja perhostenlepatus vatsassa kuin suhteemme alussa ja tuntui että sisällä läikähti jotain lämmintä sydämen tienoilla. Tunne kun ei tahtoisi ollenkaan päästää kädestäsi irti, kiivetäkseni kerrossängyn yläpetiin nukkumaan (välttämätöntä hänen vanhempiensa vanhoillisuuden takia). Tai kun en voi kävellä viereesi joskus halaamatta sinua. Läheisyyden kaipuu on välillä suuri. Mietin vain onko se helposti muiden kanssa korvattavissa. (Onhan se, kyllä tiedän. Ainoastaan hupsut inside tavat puuttuvat satunnaisten tuttavien läheisyydestä. Ne joiden takia sinusta pidänkin paljon)
Tällä hetkellä kaipaan jotain. En vain tiedä kaipaanko poikaystävääni vai ylipäätänsä läheisyyttä joltain suloiselta jätkältä.
Kaipaan juuri tällä hetkellä eniten kavereideni seuraa, joiden kanssa saa nauraa niin että mahaa alkaa sattumaan ja pelleillä. Hauskanpitoa. Olla miettimättä näitä asioita.
11.06.2008 - 20:13
"Maailmalla on kylmä
Tekee mieli juosta karkuun
Mennä piiloon jonnekin
Syliin lämpimään
Ei tartte olla yksin
Huomisen voin unohtaa"
Tekee mieli juosta karkuun
Mennä piiloon jonnekin
Syliin lämpimään
Ei tartte olla yksin
Huomisen voin unohtaa"
Pelkään että tulen vielä satuttamaan. Pelkään että tulen vielä haluamaan muita poikia.
"En halua kuin sut", sanon, mutten ole varma tarkoitanko. Olen houkutuksille liian altis. En haluaisi haluta muita. Poikaystäväni luulee olematon riittämätön syrjähyppynitakia.
"Ehkä mä en vaan riitä sulle. Mitäs olen näin paska", hän sanoo. Hän on väärässä. Hän on maailman ihanin jätkä, joten syy ei ole hänessä vaan minussa. Olen kai myös liian turhautunut hänen vanhempiensa sääntöihin ja kaipaan muutenkin jotain uutta suhteeseen. Jotain yllättävää.
Ensi viikolla saamme hyvin yhteistä aikaa sillä olemme kokonaisen viikon mökillä hänen perheensä kanssa. Toivottavasti on hyviä kelejä luvassa.
Tämä viikko on kulunut harmaudessa. Sekä taivas että mieleni ovat harmaita. Sadekin on löytynyt kasvoiltani ainakin viikon alussa kun kerroin poikaystävälleni erheestäni.
